Passiivitalon määritelmä

Ulkovaipan ja sen osien lämmöneristävyys, rakenteiden ilmanpitävyys ja ilmanvaihdon lämmön talteenoton vuosihyötysuhde ovat keinoja saavuttaa määritelmän mukainen lämmitysenergian tarvevaatimus. Lisäksi tarpeeseen vaikuttaa rakennuksen ulkovaipan pinta-alan suhde tilavuuteen eli rakennuksen muoto.

Passiivitalon lämmityksen energiantarpeesta suurin osa voidaan kattaa ns. ilmaisenergioilla eli sisäisillä lämpökuormilla ja auringon energialla. Tulosten perusteella pientalon ilmanvaihdon lämmön talteenoton vuosihyötysuhteen tulee olla vähintään 75%, jotta ulkovaipparakenteiden eristyspaksuudet eivät kasva kohtuuttomiksi. Rakenteiden ja niiden liitosratkaisujen kylmäsiltojen hallinta muodostuu keskeiseksi ulkovaipparakenteiden suunnitteluperusteeksi.

Parocin Passiivitalo konsepti

Paroc toteutti yhdessä VTT:n kanssa kehityshankkeen ”Paroc Passive House for Nordic and Baltic Housing market”, jossa kehitettiin konseptiratkaisu ja mallitalo kylmän ilmaston passiivitalolle. Kehitystyössä hyödynnettiin Eurooppalaisen IEE Intelligent Energy Europe -ohjelman hankkeessa Promotion of European Passive Houses kehitettyjä vaatimuksia kylmän ilmaston passiivitalolle. Konseptin pohjalta on toteutettu useampia pilottikohteita, joiden seurannasta ja energiakulutuksen mittauksesta vastaa VTT. Pilottikohteilla varmistetaan Paroc Passiivitalo -konseptin toimivuus koko maassa.

Luodussa Paroc Passiivitalo –konseptissa rakennuksen energiantarve on taloudellisesti minimointu ja samalla kuitenkin taataan rakennuksen hyvä sisäilmasto. Passiivitalon lämpöhäviöt ovat niin pienet, että tavanomainen lämmitysjärjestelmä on tarpeeton. Passiivitalon alkuinvestointi voi olla tavanomaista taloa suurempi, mutta käyttö- ja elinkaarikustannukset ovat huomattavasti tavanomaista taloa pienemmät.

Rakenteiden lämmöneristyksen taso on parempi kuin tavallisissa matalaenergiataloissa. Rakenteet on suunniteltu ja toteutettu välttäen lämmöneristävyyttä heikentäviä kylmäsiltoja. Rakennuksen ulkovaippa on ilmanpitävä ja sisäilmasto vedoton ja tasaisen lämmin. Ilmanvaihdon lämmön talteenoton korkea vuosihyötysuhde takaa ilmanvaihdon vähäiset lämpöhäviöt. Jäljelle jäävä pieni lämmityksen energiantarve voidaan kattaa yksinkertaisilla taloteknisillä ratkaisuilla.

Passiivitalon määritelmä perustuu sen tilojen lämmitys energiantarpeeseen.

Suomen ilmastossa passiivitalon energiatavoitteet näkyvät oheisessa kuvassa. Lämmityksen energiantarpeen rajat ovat suuntaa-antavia.

Paroc Passiivitalo -konseptissa sama taloratkaisu soveltuu passiivitaloksi koko maassa. Euroopan eri osissa sovellettavat passiivitalon määritelmät perustuvat Eurooppalaisiin Intelligent Energy Europe –tutkimusohjelman tutkimuksissa Promotion of European Passive Houses PEP ja Passive-on esitettyihin alustaviin energiantarpeen vaatimuksiin:

Etelä-Euroopan lämpimät ilmastot:

• Lämmitysenergian tarve 15 kWh/m2a
• Jäähdytysenergian tarve 15 kWh/m2a
• Primäärienergian tarve max. 120 kWh/m2a

 
Keski-, Itä- ja Länsi-Eurooppa:

• Lämmitys- ja jäähdytysenergian tarve 15 kWh/m2a

• Primäärienergian tarve max. 120 kWh/m2a

 
Pohjoismaat 60° leveysasteen pohjoispuolella:

• Lämmitys- ja jäähdytysenergian tarve 20 - 30 kWh/m2a rakennuksen sijainnista riippuen

• (Primäärienergian tarve 130 - 140 kWh/m2a) 

Kaikissa ilmastoissa rakennuksen ilmavuotoluku n₅₀ < 0,6 1/h 

VTT on sertifioinut Paroc Passiivitalo -konseptin, jonka perusteella Paroc voi myöntää PAROC-kivivillalla eristetylle passiivitalolle passiivitalotodistuksen.

Primäärienergialla tarkoitetaan alkuperäistä energianlähdettä, jolla lämmitysenergia tuotetaan. Jos talo lämmitetään sähköllä, primäärienergialla tarkoitetaan energianlähdettä, jolla sähkö on tuotettu. Se voi olla esim. hiili, öljy, tuuli, ydinvoima. Jokaiselle tuotantotavalle määritellään kansallisesti kerroin, jolla kerrotaan rakennuksen lämmitysenergian tarve. Tämä kerroin sisältää kaikki energiantuotannon ja siirron häviöt. Suomessa tätä primäärienergian tarvetta ei vielä huomioida, Keski-Euroopassa ja esim. Tanskassa kylläkin.